4.9.2014

The venom clamors of a jealous woman poison more deadly than a mad dog's tooth

Olen ihan täpinöissäni syksystä!

Syksyisin saa pukeutua ihanan lämpöisiin neuleisiin, käpertyä peiton alle hyvän kirjan pariin tai katsoa vaikka hyviä brittisarjoja ilman huonoa omatuntoa. Tee maistuu ihan erilaiselta hämärtyvässä illassa ja onhan se aamukahvikin ihan eri makuinen, kun aurinko pilkistää kellertävien puiden ja häilyvän sumuverhon takaa.

Eikä vesisadekaan haittaa, toisin kuin kesällä - syksyllä sadekin on ihan erilainen.

Tänä syksynä olen innostunut tummista huulista, joita aiemmin olen enemmän kiertänyt mahdollisimman kaukaa. Elokuussa kuitenkin huomasin himoitsevani enemmän tummia ja dramaattisia huulia, kuin pirteän oranssin tai korallin sävyjä.

Tajusin myös, ettei kokoelmassani edes ole kovin tummia punia.

Niinpä sitten päätin hankkia yhden sellaisen kokoelmaani, vaikka olenkin joskus tehnyt lupauksen itselleni että käyttäisin punavarastoni loppuun ennen uuden hankintaa. Mutta hei, kai nyt kokoelmassa pitää olla yksi syksypunakin?

Pienen harkinnan jälkeen ja kysyttyä jopa poikakaverilta mielipidettä, päädyin tilaamaan Urban Decayn Revolution Lipstick punan sävyssä Venom.

Alunperin himoitsin sarjan Shame sävyä, joka oli kaikista tummin. Kyseistä punaa ei kuitenkaan ollut lookfantasticin valikoimassa, joten valitsin sitten kokoelman toiseksi tummimman, luumunvioletin Venomin.
 Osa UD:n punista ovat vegaaneille sopivia, mutta tämä Venom ei kuulu siihen kategoriaan. Shame puolestaan olisi ollut.


Venomin hankkiminen oli melko jännittävää, sillä a) en ole tottunut tummiin, etenkään violetteihin huuliin ja b)netissä ei löytynyt paljoa kunnollisia kuvia sävystä itse huulissa. Ajattelin kuitenkin ottaa riskin ja en ole katunut, vaikka totuttelua tämä hieman ehkä vaatii.

Puna on hyvin pigmenttinen, sillä jo yhdellä kerroksella väriä tulee riittävästi. Muutenkin sävy on sellainen, jota ei ehkä ihan heti tule joka marketin hyllyllä vastaan. Puna tuntuu ehkä aavistuksen kuivattavalta huulissa, muttei kuitenkaan liikaa. Pysyvyys tuntuu olevan myös hyvä, kuluen hiljalleen nätisti hieman kirkkaamman sävyiseksi. Silti pigmenttiä on erotettavissa ja tasaisesti, eikä ainoastaan vain huulten reunoilla.


Ainoastaan vika on omassa pääkopassani, sillä mietin jatkuvasti että kehtaanko kulkea kaupungilla näin tummissa huulissa. Kerran olen kyllä jo kulkenut, mutta silti se yhä mietityttää. Täällä päin en katukuvassa paljoa ole tummahuulisia neitoja nähnyt - tai muutenkaan rohkeasti punattuja huulia. Paitsi pikkujoulujen aikaan ja kosmetiikkamyyjillä.


Jo se kuinka viime talvena kuljin kirkkaan oranssinpunaisissa huulissa, tuntui keräävän katseita - kyllähän kirkkaat huulet erottuvat aika selkeästi valkoista lumea ja mustaa takkia vasten.







Onko syksy saanut teidät himoitsemaan tummia huulia vai jotain ihan päinvastaista?

ps. otsikko lainaus itse Shakespearelta.

Lähetä kommentti