31.12.2014

Joulu, uusi vuosi ja epämääräisiä lupauksia

Enpäs ole kertonut miten joulu meni!

No ei mitenkään ihmeellisesti. Mutta ei se kyllä haitannutkaan.

Vanhempieni kanssa en tällä kertaa päässyt ollenkaan viettämään joulua, sillä nämä nauttivat +29 helteestä auringon alla ulkomailla. Niinpä vietin joulua siskoni ja tietysti myös perheemme kissan kanssa, selaten vanhoja lastenleffoja joita naperona katsottiin (kuten Joutsenprinsessa ja Peukaloliisa). Siinä samalla sitten katsottiin Netflixistä Monsterit-yliopisto kun kumpikaan meistä ei ollut nähnyt sitä. :D

Tietysti myös viini ja ruoka (lähinnä suklaa) kuului myös asiaan ja lopuksi pelattiin eri lautapelejä, joista Afrikan tähti oli oma bravuurini voittamalla jokaiset neljä erää - kaikissa muissa peleissä sitten hävisinkin.
Lautapelien pelaaminen on varmaan meidän ainoita jouluperinteitämme. Ja hauskaahan se oli, sillä etenkin Trivial Pursuitin aikana naurunystyrät oli aikamoisella koetuksella, vaikka pelasimme niillä korteilla jotka oli osoitettu lapsille... mutta jotka oli meillekin liian vaikeita.




Muuten joulu meni lähinnä pötköttäen ja itse olin lähes koko aika nenä kiinni kirjassa. Tietysti myös ulkoiltua tuli, etenkin silloin kun näki pienenkin pilkahduksen auringosta. Se tunne kun näkee auringonvalon hiipivän asunnon seinille on ihan mahtava: sitä tuntee mielialansa nousevan ja kaikki asiat näkee ihan uusin silmin ja on heti virtaa tehdä muutakin kuin vain piileskellä mörrimöykkynä pimennossa.

Mutta ulkona oli kyllä aika jäätävän kylmä, vaikka pakkasta ei ollut sunnuntainakaan kuin sen -15.

Ja näin on tullut se aika, kun joulun jälkeen koittaa uusi vuosi. Itse harvoin harrastan uuden vuoden lupauksia, sillä en osaa pitää niistä kiinni. Ehkä nyt voisin  tehdä poikkeuksen?


Ajattelin kyllä ihan oikeasti luvata, että ryhdistäydyn ja käyn useammin kampaajalla - onhan sillä kuitenkin myös kampaajia työllistävä vaikutus sen lisäksi, että hiukseni näyttäisi vastaedes ihmisen hiuksilta. Ties jos vaikka löytäisin sen luottokampaajani, jota olen yrittänyt metsästää!

Myös kosmetiikkaostoksia pyrin vähentämään - ihan vain jo senkin vuoksi, että saisin jo ne vanhat, pussissa pyörivät kulutettua loppuun. Vaikeaa se tulee olemaan kun houkutuksia on niin paljon... mutta toivottavasti vuoden 2015 lopulla meikkipussini olisi huomattavasti kevyempi, kuin mitä se vaikka tänä vuonna on ollut.
Olen myös suunnitellut eräänlaista ostolakkoa, kun keksisin vielä kuinka pitkäksi ajaksi ja mitä ehtoja siihen kuuluisi...

Tiedän myös että suklaahimolleni pitäisi tehdä jotain, mutta en mahda sille mitään. Suklaata ei vain voi syödä liikaa - kerralla ehkä voi, mutta seuraavana päivänä sitä tekee taas mieli. Tosin nyt joulun jälkeen ei ihan heti ole tehnyt mieli suklaata, öyh...

Ja koska vuosi vaihtuu sopivasti, niin olisi kiva aloittaa jonkinlainen lukupäiväkirja ja seurata kuinka sen kanssa käy vuoden aikana. Tällä hetkellä on ns. hyvä putki menossa kirjojen suhteen.
Myös blogini suhteen olen ajatellut olemaan rennompi ja jutella vähän muustakin kuin vain kosmetiikasta, vaikka pääpaino on yhä kosmetiikassa.

Ja tietysti haluaisin pyrkiä ottamaan muut enemmän huomioon. Olla onnellinen tästä hetkestä, olla tyytyväinen siitä mitä jo on, eikä aina vain vatvoa sitä kuinka asiat olisi paremmin, jos olisi sitä ja tätä. Haluan oppia olla murehtimatta liikaa tulevaa ja pyrkiä nauttimaan tästä hetkestä.

Hyvää uutta vuotta kaikille, ensi vuonna tavataan jälleen!

30.12.2014

Pöllöpostia odotellessa

Muistan lapsena ihmetelleeni, että kuinka joku viitsii lukea saman kirjan moneen kertaan. Pieni mieleni ei voinut käsittää saman tarinan lukemista aina uudestaan ja uudestaan - eikö muka yksi kerta riitä?
Toisaalta elokuvia ja tv-sarjojakin katsottiin useamman kerran. Mutta miksi ihmeessä kirja, jonka lukemiseen menee tuplasti enemmän aikaa kuin vaikkapa yhden elokuvan katsomiseen, pitää lukea toistamiseen? Se oli jotenkin vain niin... hassua.

Nykyään ymmärrän, että hyvä tarina kestää useamman lukukerran. Pää on myös kerennyt täyttyä kaikella muulla tiedolla lukuhetkien välissä, niin eihän sitä pikkutarkasti muista edes kaikkea tapahtunutta - ainoastaan vain pääpiirteittäin.

Minä aloitin joulun tienoilla lukemaan pitkästä aikaa Harry Pottereita uudelleen, mutta aloitinkin suoraan kolmannesta eli Azkabanin vangista (kaksi ensimmäistä kirjaa en jaksanut lukaista, vaan aloitin suoraan siitä jännimmästä).


Ja ah miten olinkaan kaivannut sitä Tylypahkan taikaa! Sitä melkein jo ihan masentaa kun tajuaa, ettei itse pääse kokemaan samanlaisia oppitunteja ja ihmeellisyyksiä, joita kirjoissa on. Kyllä, minäkin haluaisin olla animaagi. Ja kyllä, minäkin haluaisin hoitaa taikaeläimiä ja käydä liemitunneilla, kuin myös muodonmuutoksen ja loitsun tunneilla. Itse asiassa kaikissa muissa paitsi jästitiedon - enköhän siinä ole jo ihan hyvä.

On aina vaikea nimetä yksi lempihahmo Pottereista, sillä niitä on monta. Weasleyn perheestä Bill tuntuu olevan mielenkiintoinen, mutta hän ei esiinny tarpeeksi. Sirius Musta ja Lupin kuuluvat tietysti suosikkeihin ja aina yhtä kärttyisä Kalkkaros. Saako Hermionen Koukkujalka kuulua myös suosikkeihin?

Välissä lukaisin myös Robert Galbraithin Käen kutsun, kun en Pottereista Feeniksin kiltaa saanut heti käsiini Liekehtivän pikarin jälkeen. Toisin sanoen tämänkin dekkarikirjan on kirjoittanut itse J.K.Rowling "salanimellään" - eihän se enää ole mikään salanimi, kun se on yleisessä tiedossa.


Yksityisetsivä Cormoran Stiken  ja Harry Potterin tarinoita on turha lähteä vertailemaan keskenään, Siinä missä Harry Potter sisälsi ihmeellistä taikaa ja fantasiaa, on Striken maailma hänen pienessä toimistossaan Lontoossa, ratkoen mahdollista murhaa. Kirjan lukeminen tuntui aluksi aika nihkeältä ja hitaalta, mutta kyllä se viikossa tuli luettua.
Välillä meinasin unohtaa koko murhamysteerin, sillä ainahan se on hauska arvuutella että kuka se murhaaja oikein on. Tässä keskityin enemmänkin itse kirjan päähahmoon, joka ei ollutkaan tylsä kuten aluksi olin pelännyt.

Ajattelin lukaista seuraavankin Striken tarinan (Silkkiäistoukka), uskoen sen olevan ensimmäistä parempi kun hahmoon on päässyt jo hieman tutustumaan. Nähtävästi kirja on kuitenkin suosittu, sillä täällä päin kaikki kappaleet ovat lainassa ja jopa varauksiakin on tehty - eli ihan heti en pääse jatkamaan tämän yksityisetsivän tarinaa.

Myös Feeniksin kilta näyttäisi yhä olevan lainassa. Ne kaikki 10 kappaletta. Hitto.

29.12.2014

Nimimerkillä: kampaamokammoinen

Olen todella laiska käymään kampaajalla.

Siis ihan oikeasti, koen siellä käymisen niin vaikeaksi. En ole löytänyt sitä lempparikampaajaa ja kun on asunut eri paikkakunnilla, niin silloin ne kampaajatkin ovat vaihtuneet sen sijaan, että olisi se yksi luottokampaaja.
Nuorempana oli hieman helpompaa, kun kaveri opiskeli kampaajaksi ja tämä leikkasi sitten usein hiukseni ihan jo hänen opiskelujaan varten. Mutta sitten kun hän laittoi sakset pussiin, niin minulla alkoikin sen luottokampaajan metsästys (jota en vieläkään ole löytänyt).

Koen muutenkin kampaajalla käymisen jotenkin niin... kiusalliseksi. Tai pikemminkin sinne menemisen, sillä sitten kun istahdat sinne tuoliin ja saat ne hiustenpesut ja muut mukavuudet, niin se onkin todella mukavaa.

Seuraava ah-niin-ihana-possunaama kuva voi vähän havainnoida sitä kuinka laiska olen kampaajakäyntien suhteen. Ehkä jo vähän liikaakin voi kertoa...


Hiukset lähinnä vain roikkuivat päässä ja vähintään viisi senttiä latvoista olivat ihan kuivat haperot - ja minä olin tuudittautunut koko ajan siihen että "ei ne nyt niin kuivat voi olla, kun eihän ne ole edes värjätty". Ja höpönpöpö, ne oli varmaan hapankorppuakin kuivemmat. Enhän minä oikeastaan kehdannut pitää hiuksiani juuri koskaan auki, kun ne näyttivät lähinnä jonkin karvaisen mustekalan lonkeroilta.

Niinpä sanoin kampaajalle että kaikki kuivat vain pois. Ja reippaastihan sitä hiusta sitten lähtikin.
Hiukseni leikkasi muuten viimeisen vuoden parturi-kampaajaopiskelija, joka osasi käyttää saksia todella hyvin ja oli muutenkin ihanan reipas. Oli niin hauskaa jutella hänen kanssaan!

Mutta se tunne joka jäi hiuksiin leikkuun jälkeen oli koukuttava. Hiplasin vain koko ajan latvojani, jotka olivat niin ihanan pehmeät. En muista milloin viimeksi hiukseni ovat olleet etenkin latvoista niin pehmoiset, jos ovat sitä koskaan aiemmin edes olleet! Nuorempana olin nimittäin vähän turhankin innokas värjäämään hiuksiani, joten on aikamoinen saavutus että olen saanut oman värini kasvatettua takaisin.

Hankin sitten hiusöljyä saamaan edes lähelle sitä samaa pehmeää tunnetta, jolta hiukset tuntuivat kampaajakäynnin jälkeen. Oikeastaan tilasin ihan (joulusesonkia hyödyntäen) lahjapakkauksen, joka sisälsi öljyn lisäksi myös shampoon ja hoitoaineen, mutta luultavasti jouluruuhkien vuoksi en ole vielä saanut sitä postista. Tai no, anakin toivon kovasti että se johtuu jouluruuhkista...
 Onneksi markettien hyllyltä löytyy myös ihan kelvollisia vaihtoehtoja, ainakin mitä muut bloggaajat ovat vinkanneet omissa blogeissaan. Niinpä annoin mahdollisuuden yhdelle Glissin hiusöljylle.


"Gliss Million Gloss Crystal Oil
sisältää tiivistettyä Gloss-Eliksiiriä, joka tekee hiuksista säteilevän kiiltävät. Kiillottomille, pohjoismaisille hiuksille."

Tykkään aika paljon tuosta turkoosista pullosta, se on jotenkin niin ihana väriläiskä hyllyllä. Öljy itsessään on ihan väritöntä, jonka ansiosta se sopii kaikenvärisille hiuksille.
Olen käyttänyt tätä pääasiassa kuiviin hiuksiin, mutta joskus myös yhdessä shampoon kanssa. Itsellä on yksi tietty, ärsyttävä hiusosio joka tahtoo aina pörrööntyä, mutta jonka olen nyt saanut kuriin öljyn avulla. Öljy ei tee hiuksista liian rasvaisia, kunhan käyttää vain maltilla. Ja ne latvat - ne tuntuu taas pehmeiltä!

Hinta/laatu-suhde on ihan kohdillaan Glississä. Suositushinta on tällä abouttirallaa 7,90€, mutta tavarataloista näitä voi löytyä usein tarjoushintaan. Tämä ainakin löytyi lötäristä (siis Löytötexistä) 5,90€ hintaan - ei paha!

Mutta kyllä se vain niin on, että parhaimman tuloksen saa kun käy leikkauttamassa ne kuivat latvat veks. Itse ainakin aion tsempata itseäni käymään useammin ja säännöllisemmin kampaajalla. Hyvin hoidetut lyhyemmät hiukset näyttävät paremmalta, kuin venähtäneet hiukset kuivilla latvoilla. Olkoot se lupaukseni vuodelle 2015.

Plus puolipitkät hiukset tuntuvat ehkä enemmän minulta itseltäni, vaikka olenkin monelle pitkähiuksiselle kateellinen heidän upeista kutreista.

27.12.2014

Shiro Cosmetics luomiväriswatchit

Shiro Cosmeticsin luomivärinäytteistä on pikkuinen määrä kertynyt meikkivarastoon, joten laitetaanpa kaikki näytteet kerralla tähän yhteen postaukseen kädelle swatchattuna. Pari luomiväriä on aiemminkin vilahtanut täällä, mutta tuodaan nyt niitäkin uudelleen esille ja ihastutaan niihin jälleen.

Ensimmäinen kuva on ilman salamaa, alempi taas salamalla. Katsokaapa vaikka kuinka viimeinen sävy muuttuu kuvissa!
Laitoin myös sävyjen nimen perään sulkuihin kokoelman nimen, josta sävy on peräisin.


Vasemmalta oikealle: Kaepora Gaebora, Little Brother, Baker's Boy, He Loves His Hammer, I Loved a Maid, Angry Cuccos

Kaepora Gaebora (The Legends)
Tätä olen harkinnut hankkivani ihan täysikokoisena joskus tulevaisuudessa. Hohtava ruskeanharmaa sävy, joka on sopinut hyvin yhteen mm. Urban Decayn Naked Basics-paletin ruskeiden kanssa. Sävy on aika neutraali, mutta jotenkin vain niin ihana!

Little Brother (The Fullmetal)
Hopeanharmaa ei ehkä ole kovin uniikki sävy, mutta ainakin tässä on reippaasti pigmenttiä - kuten yleensä SC:n luomiväreissä.

Baker's Boy (The Tributes)
Kaunis vaalea kullanruskea sävy, jossa on myös kimalletta! Todella kaunis luomilla. Kannattaa pitää mielessä, että kimalteet saattavat herkästi varista silmien alle luomiväriä levittäessä (terkuin kimallepandasilmä).
Sävyn voisi kuvitella sopivan myös kustomoituun huulikiiltoon - Shiro Cosmeticsissa kun voi tilata huulikiillon itse valitsemalla luomivärisävyllä, joka löytyy heidän valikoimastaan - edellyttäen tietysti että se on turvallinen huulille (luomivärikuvausten perässä lukee aina Lip-safe! jos se on sitä).

He Loves His Hammer (The Earth's Mightiest Heroes)
Oikein nätti violetti sävy! Jos olisi violeteista luomiväreistä pulaa, voisin harkita tämänkin hankkimista täysikokoisena. Tällä hetkellä niistä ei kuitenkaan ole, ainakaan ihan tämän sävyisestä.

I Loved a Maid (The Seven Kingdoms)
SC:n nettisivuilla saisi käsityksen siellä olevista kuvista, että luomiväri olisi paljon vaaleampi. Minulla se ei kuitenkaan ihan ole sellainen kuin sivulla annetaan ymmärtää.
Sävy on aika erikoinen: punertava sävy, jossa erottuu selkeästi vihreän vivahde. Ehkä kuitenkin liian erikoinen minulle...

Angry Cuccos
(The Legends)
Todella vaikea kuvata kameralla. Se näyttää jauheena hieman likaiselta valkoiselta, mutta levitettynä se näyttääkin yllättäen hyvin vaalealta vaaleanpunaiselta, jossa on jotain vihreän sävyäkin. Mielenkiintoinen sävy, jota olen kerran käyttänyt meikissäkin ja oli ihan soman näköinen. Valitettavasti tämä ei oikein tuntunut vain pysyvän luomillani.

Mikä näistä sävyistä kolahtaa teihin?

22.12.2014

Perfect World

Shiro Cosmeticsin mustan perjantain alekoodia hyödyntäen nappasin itselleni Death Note-kokoelmasta yhden luomivärin. Death Note-kokoelma oli viimeistä kertaa myynnissä ja vieläpä alennettuun hintaan, joten pakko oli saada edes yksi luomiväri, joka perustuu yhteen parhaimpaan animesarjaan! Tai ainakin joskus se oli parhaimpia.

Tilasin myös kaksi Miyazaki tinted balmia, joista toinen menee siskolle lahjaksi. Toisen pidin itselläni ja kertoilen siitä joskus myöhemmin.


Nuorempana kun olin kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista, ei minun suhteeni Death Noteen ollut ihan niin yksinkertainen. Katsoin muutaman jakson, mutta jotenkaan se ei täysillä tempaissut mukaansa. Hankin jopa pari mangaa, mutta eivät nekään koukuttaneet.

Jossain vaiheessa sitten annoin toisen mahdollisuuden ja kappas, huomasinkin että sarjahan on suorastaan nerokas, jossa tarina on hyvin koottu alusta loppuun saakka. Tietysti suosikkihahmoni L:n kuoleman jälkeen (joo, nyt spoilasin teidät!) mielenkiinto hieman lopahti, mutta jaksoin katsoa silti viimeiseen jaksoon asti.

Death Notesta on tehty myös live-action elokuvia, joista ainakin yhden olen nähnyt. Huhutaan myös, että sarjasta tehtäisiin jopa oikein Hollywood-leffa ja näiden tietojen mukaan ohjaajana olisi Gus Van Sant. Itse irvistelin melkoisesti kun sain ensimmäisen kerran kuulla tästä suunnitteilla olevasta amerikkalaisesta versiosta, mutta toisaalta olisi ihan mielenkiintoista nähdä se. Asiasta on kuitenkin palloteltu jo vuosia, joten saas nähdä tuleeko se edes koskaan näkemään päivänvaloa.


"I've never once considered finding that notebook and gaining this power a misfortune. In fact, gaining this power has made me happier than I've ever been. And I'm going to create a perfect world."

-Light Yagami

Mutta palataan nyt takaisin tähän luomiväriin!

Perfect World
on kaunis kullanhohtoinen luomiväri - ja tämä tyttö tuntee kovaa vetoa kaikkeen kultaiseen. Tämä olisi varmasti ollut monen nappivalinta esim. pikkujouluihin, mutta yhtälailla voisin kuvitella käyttäväni tätä myös kesällä. En ehkä kuitenkaan pahimpien helteiden aikaan, mutta vähän leudoimmilla keleillä, kun silmämeikit eivät lähde valumaan poskia pitkin.


En voisi olla tähän tyytyväisempi. Kaunis ja yksinkertainen luomiväri, jonka kanssa ei ole lähdetty kikkailemaan kimalteilla tai jonkun toisen sävyn vivahteilla. En kiellä ettenkö ajatellut että valintani saattaisi olla ehkä hieman tylsä, mutta harvoin näin puhtaan kullan sävyyn törmää.

Kaikenlisäksi sävy myytiin jo aika pian loppuun mustan perjantain aikoihin, joten se olisi varmaan jäänyt harmittamaan myöhemmin, jos en olisi luomiväriä hankkinut.
Kesti myös ainakin 3 viikkoa ennen kuin sain tämän luomivärin hyppysiini ja lähes jo pureskelin kynsiäni, että saanko tilaukseni tarpeeksi ajoissa ennen joulua!


Jälleen kerran tilauksen mukana tuli tuttuun tapaan pari ilmaista luomivärinäytettä (plus makeiset). Ensi kerralla onkin luvassa kaikkien SC:n luomivärinäytteiden swatchit, jotka ovat tulleet tilausteni mukana! Mutta siihen palataan vasta joulun jälkeen.

Nyt minä toivotan hyvää, rauhallista ja täydellistä joulua teille kaikille!

21.12.2014

Fleur Power & Bombshell

Tamperelaiset kosmetiikkaintoilijat eivät ole tahtoneet pysyä oikein housuissaan ja hameissaan - enkä yhtään moiti heitä siitä! Vaikka itse en asu Tampereella, enkä enää edes sen lähettyvillä, niin on se silti lähempänä kuin vaikkapa Helsinki tai Turku.

Tampereen Stockmannilla kun on nykyään MACin piste!

Eihän siinä auttanut muu kuin lähteä Tampereelle katselemaan vähän ympärilleen - ja minun päämäränäni oli käydä kurkkaamassa mistä oikein kohistaan. Tarkoituksenani oli ostaa joko huuli- tai poskipuna, sillä niitä käytän eniten värikosmetiikasta. Jostain kumman syystä lähdin kaupasta ulos molempien kanssa.

Tämän pienen Tampereen reissun jälkeen lueskelinkin Henna R:n blogista, että MACin tuotteita saa nykyään tilattua myös Stockmannin verkkokaupasta - jes! Aina ei tarvitse siis huristella Tampereellekaan asti!


Pisteellä auttoi ystävällinen myyjä tuotteiden valitsemisessa. Kaikista poskipunista ei oltu keretty laittamaan vielä testereitä esille, joten kun sanoin ajatelleeni jotain persikkaista mattapunaa, alkoi myyjä nostelemaan laatikosta erilaisia persikkaan vivahtavia sävyjä, jos niistä löytyisi joku mieleinen.
 Lopulta en päätynytkään raikkaaseen ja mattaiseen persikkaan kuten alunperin olin ajatellut, vaan vähän hillitympään mutta sitäkin ihanempaan satiiniseen poskipunaan sävyssä Fleur Power. MACin omilla sivuilla punaa kuvaillaan pinkahtavan korallin sävyiseksi.

Yllä olevat kuvat on otettu salamalla pimeään aikaan, jonka vuoksi Fleur Power näyttää enemmän lämpimän korallilta. Alla oleva kuva paljastaa kuitenkin paremmin, miltä puna näyttää luonnonvalossa:


Kun myyjä sitten kysyi vielä että tarvitsenko jotain muuta poskipunan lisäksi, sanoin että olin kiinnostunut myös huulipunista. Ajattelin että kun kerta siellä asti oltiin, niin otetaan sitten kaikki hyöty irti!

Vaatimuksenani oli punan suhteen joka päiväiseen käyttöön sopiva sävy, sillä lämpöisiä kirkkaanpunaisia löytyi jo ihan tarpeeksi. Kämmenelle testattiin muutamia pinkkejä sävyjä, hieman ajatuksena että se sopisi yhdessä valitsemani poskipunan kanssa. Kolmesta itseäni miellyttävästä sävystä kokeiltiin yhtä huulille, frost huulipunaa sävyssä Bombshell.



No siinähän kävi sitten niin, että nappasin Bombshellinkin mukaan poskipunan kaveriksi. Ja minä kun olin ensin ajatellut etten ainakaan frost punaa ota, niin toisinhan siinä kävi!
 Bombshell on ihana hohtava roosanpinkki, olematta kuitenkaan liian pornahtava. Tästä tulen vielä jossain vaiheessa ottamaan kuvan tänne blogiin, että miltä se näyttää huulilla asti. Valoisampia päiviä siis odotellessa!

Palvelu pisteellä oli ihanan ystävällistä ja auttavaista ja nopeuttihan se hieman valintojen tekemistäkin - etenkin kun mukana oli poikaystävä, niin tämä tuskin olisi innostunut jos olisin jäänyt MACin pisteelle asumaan.

Onko muillakin kuin tamperelaisilla pientä MAC huumaa tällä hetkellä?

18.12.2014

L'Oreal Skin Perfection AC Serum

Joskus tuntuu vaikealta etsiä omalle ikäryhmälle sopivaa kasvoseerumia. Lähes kaikissa törmäämissäni on ollut jonkinlaisia anti-aging ominaisuuksia, joiden en kyllä itse henkilökohtaisesti koe olevan tarvetta (vaikka joku muu voisikin ajatella toisin minun naamani kohdalla).
 Kunnes sitten törmäsin L'Orealin Skin Perfection-tuotesarjaan, jota on kovasti mainostettu ja ollut myös useimpien huulilla. Ja kappas vain, sieltähän löytyi kasvoseerumi ikäryhmälle 20-30: Advanced Correcting Serum.

L'Orealin seerumista olen lukenut paljon kehuja, mutta myöskin siitä kuinka se ei ole kaikkien sydämiä sulattanut. Yksi aika painava syy on seerumissa sisältävä denaturoitu alkoholi. Vilkaisinpa sitten tuotteen inc-listaa ja siellähän se on melko kärkipäässä: Alcohol denat..


Alkoholia käytetään paljon kosmetiikassa, mutta ymmärrän kyllä miksi tämä kyseinen ainesosa on saanut joiltain nuhteita, sillä Alcohol denat. on nimenomaan sitä ihoa kuivattavaa alkoholia. Seerumi ei siis välttämättä toimi ihanteellisesti kaikilla herkkä- ja kuivaihoisilla.

Itselläni taas on keskivertosuomalaisen tavoin sekaiho, josta löytyy rasvoittuvia ihoalueita.
Seerumi imeytyy hyvin jättämättä tahmeaa tunnetta, joka on tietysti vain plussaa ja on sopinut meikin alla käytettäväksi. Mitään järisyttävää en kuitenkaan ole huomannut tämän käytössä ja on hieman vaikea sanoa mielipidettään tästä sen vuoksi. Ehkä odotin silti hieman enemmän, kun tätä on niin mainostettu ja kehuttu.

Parhaimman arvion voisi antaa, jos käyttäisin seerumia säännöllisesti. Itselläni se on vain ns. kuuriluontoista, eikä säännöllistä. Jos kasvojen iho on pienen extrahoidon tarpeen, niin silloin sipaisen seerumia - muuten käytän pääsääntöisesti pelkkää kasvovoidetta. Väsyneelle iholle seerumi on kyllä tehnyt ihan hyvää.

Muistakaa että kaikki alkoholi ei kosmetiikassa ole kuitenkaan niitä ihoa kuivattavia. Lisää voitte lukea vaikkapa Karkkipäivän Sannin blogipostauksesta.

Ihastuttaako vai vihastuttaako teitä tämä seerumi?

ps. En ole vieläkään oikein sisäistänyt sitä, että ensi viikolla on jo jouluaatto. Entäs te?

13.12.2014

Äijätuotteet

Tiedän että monet siellä ruudun toisella puolella saattavat stressata siitä, mitä oikein sille omalle poikaystävälle voisi antaa lahjaksi. Me emme poikakaverin kanssa erityisemmin harrasteta lahjojen vaihtoa, mutta kysyin tältä kuitenkin yksi päivä mitä hän haluaisi joululahjaksi. Vastauksena sain sitten:
"Voileipäkakku olisi kiva!"
Niinnoh... hyvä ruoka on tie miehen sydämeen, vai kuinka? Itse olin kyllä suunnitellut juustokakun väsäämistä pitkästä aikaa, mutta ehkä pitäisi sitten tehdä molemmat?

Mutta jos joku nyt ei halua välttämättä väsätä sitä voileipäkakkua, niin onhan niitä muitakin vaihtoehtoja.


Jos miehesi ei edusta tämän hetken trendiä eli metsuriseksuaalia, voi sitten tarpeen olla kaikki parranajovälineet ja after shave tököttimet.

Miesten kosmetiikka keskittyykin aika paljolti parranajoon ja näitä parranajotuotteita löytyykin aikalailla poikaystäväni luota. Gilleten höylä on kuulemma ollut ihan paras ja yksi vaihtoterä kestää todella kauan käyttökelpoisena.
 Kylppäristä löytyy myös parranajokone, mutta enemmän hän käyttää tuota höylää.

Parranajossa apuvälineenä on toiminut myös men-ün partasuti, jonka avulla poikkis on levittänyt parranajomömmöt. Kätevää on sen mukana tullut pikkuinen teline, jolla sudin saa kuivumaan parranajon päätteeksi ja vieläpä ylösalaisin - näin vedet eivät valu itse sutiin.

Operaation jälkeen käytössä on usein ollut The Bluebeards Revengen Post Shave Balmia. Sen lisäksi että sen pitäisi rauhoittaa ihoa ja tehdä siitä pehmoinen, pitäisi sen myös hidastaa parran kasvua - kappas vain!
Toisinaan poikakaveri on saattanut käyttää myös Aubrey Organicsin North Woods After Shavea, jossa on ihan kiva metsäinen tuoksu. Tämä pn muuten puputuote eli eläinkokeetonta.


Poikaystäväni ja minä jaamme ainakin yhden saman heikkouden: tuoksut. En kehtaa edes kertoa kuinka monta tuoksua hänellä on, enkä taida enää nykyään olla edes perillä siitä kun pari pulloa on päässyt jo loppumaan. Mutta yksi oma suosikkini niistä on ehdottomasti Ralph Laurenin Polo Blue Sport. Tätä häneltä löytyy sekä dödönä että tuoksuna, kuten kuvasta näkyy.
Ensituoksussa on vihreää omenaa, minttua, mandariinia ja setriä. Sydäntuoksusta löytyy inkivääriä, salviaa ja vihreitä nuotteja. Pohjatuoksussa on saniaista, meripihkaa, myskiä, santelipuuta, patsulia ja valkohankajäkälää.

Tuoksujen antaminen voi kuitenkin olla hieman hankalaa, jos ei tiedä toisen mieltymyksiä. Joku voi tykätä Armanin tuoksuista, kun toinen voi pärjätä ihan Axella. Vilkaisepa sinne poikakaverin peilikaappiin, että millaisia tuoksuja tämä käyttää tai onko hän maininnut jonkin tuoksun jota ei omista, mutta haluaisi sen.

Uskoisin kuitenkin, että kaikista varmin tapa saada mies iloiseksi olisi antaa kosmetiikan sijasta joko uusi pelikonsoli tai peli tai se suurin taulutelkkari, jota kaupasta löytyy. Tai sitten se turbomoottorilla varustettu auto 500 hepalla - valkoinen on kuulemma tällä hetkellä suosituin väri autossa näin btw. Myös kirjat ja oluttuopit voivat olla ihan mukavia lahjoja ja aikuiselle miehelle kannattaisi varmaan hankkia edes darratabletteja erityisesti uuden vuoden juhlintaa varten.

Aikooko joku muukin minun lisäkseni väsätä voileipäkakun lahjaksi?

11.12.2014

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla - jos heität sen tarpeeksi lujaa

Viime viikkoina olen huomannut mieltyneeni kovasti omenoihin. Ruokakaupassa suuntaan ensimmäisenä omenahyllylle ja nappaan sieltä herkullisimman näköisimmät omput pussiin.
 Ennen luulin vihreiden omenoiden olevan parhaita, mutta yllättäen se onkin se punainen, johon Lumikkikin iski hampaansa. Etenkin Yhdysvalloista tuodut Red Deliciousit houkuttelevat syvänpunaisella värillään ostamaan ison pussillisen kotiin, mutta totta kai ne ovat niitä kaikista tyyriimpiä - puhumattakaan siitä kuinka isokokoisia ne ovat.

Voisi luulla että joulu on tehnyt oman osuutensa asiaan - silloinhan kaikkialla leijailee omenan ja kanelin tuoksua piparkakuista ja glögistä puhumattakaan. Mutta ei, tämä omena-addiktio tuli jo ennen joulusesonkia, mutta joulun takia se on tuntunut myös hieman kasvavan entisestään.

Vielä kun omenoilla pystyisi korvaamaan suklaan, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Siinä missä ennen oli pakko saada se tietty suklaahumala, niin nyt pitää saada se tietty omena ja suklaa-annos.


Yksi parhaista asioista joulussa on kuitenkin jouluteet. Tänä vuonna oli pakko ostaa English Tea Shopin jouluteekokoelma, jossa kaikki yhdeksän eri makua ovat mitä herkullisimpia! Ja kappas, myös sieltä löytyy omenainen tee; kofeiiniton Apple Spice. Sillä voinkin hyvin ruokkia omena-addiktiotani.
Suosittelen muuten kokeilemaan ETS:n Coffee Cream teetä, joka maistuu ihanan kermaiselle.
Kokoelmassa on yhteensä 72 teepussia, joiden luulisi riittävän pitkäksi aikaa. Itsellä vain on tapana lipittää lähes joka ilta teetä, joten en nyt menisi täysin takuuseen siitä, että teepussit kestäisi ainakaan minun käytössäni kovinkaan kauan.

Kuvan alkuperä: redbubble

Näiden pimeiden vuorokausien keskellä ja omena-addiktioni vuoksi pelkään muuttuvani vielä shinigamiksi, löytäen itseni vielä harjun vesitornista katselemassa maailman menoa ja naureskellen itsekseni kuinka kiinnostavia ihmiset ovatkaan. Ja syöden niitä mehukkaita omenaita. So juicy.

Mihin sinä olet addiktoitunut viime aikoina?

10.12.2014

Kimallus

Kuten aiemmin olen jo maininnut, sain siskoltani synttärilahjaksi Lumenen Rasberry Miracle Shine kuultavan huulipunan sävyssä 101 Kimallus. Kimallus on kuultava nudepuna, joka omasta mielestäni oli tämän punakokoelman parhaimpia sävyjä - vaikka toki osa värikkäistä näyttivät aika houkuttelevilta.


Punan hylsy on... noh, tylsä ja yksinkertainen, jossa lukee violeteilla kirjaimilla sillä tutulla yksinkertaisella fontilla Lumene. Mutta joo tiedetään, eihän se pakkauksen ulkonäkö ole se tärkein seikka.

Puna on huulilla kevyt ja kosteuttavan tuntuinen, joka tekee siitä mieluisan käyttää. Vähän sellainen tunne kuin punaa ei olisi huulilla, pikemminkin ehkä kevyttä huulirasvaa. Koostumuksen suhteen Lumene onkin onnistunut oikein hyvin, jonka vuoksi se sopii monelle ihka ensimmäiseksi huulipunaksi. Jotkut huulipunat kun tekevät sellaisen paksun tunteen huulille, joka voi jonkun mielestä olla jopa epämiellyttävä.


Sen sijaan tuotteen tuoksussa olisi parantamisen varaa Lumenella. Lähes kaikissa merkin punissa on tuttu teennäinen haju, joka tekee punasta halvan oloisen. Olen myös lukenut että jotkut eivät tykkää käyttää näitä punia sen vuoksi, mutta minua se ei häiritse niin että estäisi tuotteen käyttöä. On sitä haisevampiakin punia tullut käytettyä.
,

Eihän nämä ihan Kim Kardashianin huulet ole, mutta aikas kiva sävy kuitenkin. Turvallinen arkikäytössä, eikä tee peitepuikkomaista vaikutelmaa kuultavuudensa ansiosta. Helppo ja turvallinen valinta aina silloin, kun ei keksi mitä sitä huulille oikein laittaisi.

9.12.2014

Lilac Polish

Muistatteko Eyekon kynsilakat? Ne jotka olivat monien mielestä niin sööttejä ja maksoivat vain huimat neljä euroa, jos nyt oikein muistan.

Itseäni harmitti silloin aikoinaan, kun niiden tuotanto lopetettiin, jonka vuoksi olen vaalinut vanhoja Eyekon lakkojani.

Pitkästä aikaa päätin sitten lakata Eyekon Lilac Polishilla kynnet. Valitettavasti pastellinen lila ei oikein tunnu sopivan minulle, joten pakko oli laittaa jonkinlaisia koristuksia kynsiin. Kynsitarrat olen hankkinut Born Pretty Storesta.


Yllättäen tämäkin lakka lähenee jo loppuaan ja kynsien lakkaaminen olikin hieman hankalaa, kun lakkaa oli niin vähän ja tässä on pikkiriikkinen sivellin. Mutta minkäs sille voi, että haluaa käyttää lakan viimeiseen pisaraan asti - vaikka sitten varpaankynsiin näin talvella!

Tämän Lilac Polishin lisäksi tallessa on vielä armeijanvihreä Military Polish ja korallinpunainen Coral Polish.

Millaisia Eyekon lakkoja teillä oli aikoinaan?

6.12.2014

Marraskuun loppuun kulutetut

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Päivän kunniaksi ei kuitenkaan ole tarkoitus esitellä sinivalkoraidallisia kynsiä tai meikkejä, vaan kästtelenkin nyt vihdoin viime kuun tuotteet, jotka voin nyt viimein heittää roskikseen sillä sain ne vihdoin ja viimein kuvattua!


IsaDora Volume 2.0 ripsiväri oli ihan jees, mutta en usko että tulen ostamaan sitä toiste. Liian iso harja minun makuuni ja pakkauksen suuaukko täyttyi herkästi kuivista maskaramassoista, niin että niitä pääsi ujuttautumaan välillä ripsille asti. Muuten oli kuitenkin ihan toimiva. Aiemmin olen kertonut maskarasta täällä.

Rimmel Glam Eyes eyeliner on varmaan parhaimpia jota olen käyttänyt, koska siinä on hyvin ohut ja taipuisa sivellin. Rimmelin eyeliner on kuulunut meikkipussukkani vakiokalustoon jo yläasteelta asti! Tietysti se on hieman muuttunut ainakin pakkaukseltaan, mutta sama tuttu sivellin on siinä yhä.

Meow Cosmetics mineraalimeikkipohja. Jälleen kerran yksi munchkinin kokoinen mineraalimeikkipohja kului käytössä loppuun. Tästä tuotteesta olen varmaan jo sata kertaa aiemmin maininnnut täällä blogissa, joten ne postaukset on varmaan aika helppo löytää.

Depend Quick & Shine top coat on ihan hyvä pikakuivattaja, joka ei kuitenkaan vedä vertoja Sechelle. Huomasin myös että lakassa on aavistuksen sinertävä sävy,  jonka vuoksi lämpimän sävyiset lakat eivät päässeet oikein oikeuksiinsa tämän lakan alla (kuten ihanat korallinpunaiset, yhyy). Sinisten ja muiden kylmien sävyjen kanssa lähinnä mennyt siis käyttöön.




KICKS Repairing & Revitalizing Hairtreatment hiusnaamio normaaleille hiuksille. Muiden kokemukset joita olen lukenut tästä tuotteesta eivät olleet kovin vakuuttavia, mutta ajattelin silti antaa tälle mahdollisuuden silloin kun sen sai tarjouksesta (no mistäs muustakaan).
 Tuotteessa itsessään neuvotaan että sitä pitäisi käyttää shampoon ja hoitoaineen välissä, antaen vaikuttaa hiuksissa n. 5 minuutin ajan. Kokeilin aluksi tätä keinoa ja no, sehän oli aivan liian hoitava kun periaatteessa käytti kaksi kertaa hoitoainetta yhden hiustenpesun aikana. Niinpä käytin tätä lähinnä tavallisen hoitoaineen tavoin silloin tällöin ja kyllä sillä aavistuksen pehmeämmän tuntuiset hiukset sai käytön jälkeen. Muuta merkittävää en kuitenkaan huomannut.

L'Occitane Verbena EdT
on kyllä parhautta mitä raikkaisiin tuoksuihin tulee. Alussa sen raikkaus voi tulla kirpeän hyökkäävänä (josta minä vain tykkäsin, nam!), mutta asettuu pian maltilliseksi. Miinusta tulee sen heikosta kestävyydestä, muuten se olisi täydellinen. Tätä voisin kuvitella hankkivani ehkä joskus toistekin! Aiemmin olen maininnut tuoksusta täällä.

Tässä kuussa onkin sitten paljon kirittävää, sillä ne ovatkin vuoden viimeiset loppuun kulutetut tuotteet! Sen jälkeen olisi tarkoitus käydä pientä koostetta tuotteista joita on kuluttanut vuoden 2014 loppuun, kuten mitä on kulunut eniten yms.

Aiotteko katsoa pukuloistoa tänään illalla töllöttimestä?

3.12.2014

Taistelussa Capitalia vastaan

No hei vain kaikille tontuille ja muille pukin pikku apureille!

Itselläni on lamppu syttynyt aika hitaasti, kun en tajunnut ensimmäisenä päivänä että sehän on jo joulukuu. Taidan vieläkin vähän elellä marraskuussa, vaikka olenkin lueskellut muiden joulukalenteri-postauksia ja availlut virtuaalisia joulukalenteriluukkuja.

Myös kirjan ääreen on ollut mukava käpertyä. Night Filmin suhteen olen edistynyt ihan mukavasti, mutta välillä se vain hieman tympäisee. Joskus kirjassa tuntuu tapahtuvan jotain, mutta sitten se lässähtää kuin pahainenkin pannukakku, joten päätin vaihtaa hieman kevyempään lukemiseen. Otinkin projektikseni lukea viimeisen osan Nälkäpeli-trilogiasta, nimeltään Matkijanärhi.


En sanoisi olevani sillä tavoin huumaantunut Nälkäpelin maailmasta, että oikein fanittaisin sitä tai olisin kokenut lukevani kaikki kirjat putkeen. Edellisen osan luin joskus puoli vuotta(?) sitten, joka taitaa jo hieman kertoa siitä etten ole kovin kiirettä pitänyt näiden kanssa. Silti Nälkäpelit ovat ihan kivaa hömpänpömppää, jossa kuitenkin edes tapahtuu jotain jännääkin - ja pakko myöntää, kyllä ne silti hieman koukuttaakin. Pitäisin kirjoista varmasti enemmän, jos pitäisin itse päähenkilöstä - tai jos hän ei olisi koko ajan niin hämillään tunteistaan.
 Ja tietysi se ikuisuuskysymys, joka taitaakin tässä ratketa: Gale vai Peeta? Minä myönnän fanittavani enemmän leipuripoika Peetaa (sori vain Gale-fanitytöt!).

Josta tulikin mieleen, että meikkipussukassani lymyää edellisen Shiro Cosmeticsin tilauksen mukana tullut The Tributes-kokoelman Baker's Boy luomivärinäyte, jota en ole muistanut vielä kertaakaan kokeilla. Voisinkin tässä lähipäivinä kokeilla sitä in action tai ainakin edes swatch-kuvaa laittaa tänne jossain välissä.

Nälkäpeli-elokuvia en ole katsonut, sillä halusin lukea nämä kirjat ensin vaikka tiedostan sen riskin, että kirjojen lukeminen voi pilata itse elokuvaelämyksen. Sitä jää takertumaan liikaa pikkuseikkoihin, kun mieli ei pysty hyväksymään sitä ettei elokuvassa kaikki voi aina mennä alkuperäisen teoksen mukaan.

Tällaista siis tällä kertaa! Marraskuun loppuneet-postaus on ollut tässä työn alla, kun vain saisin jonkinlaiset kuvat otettua tyhjistä purnukoista. Kirjablogiksi blogini ei ole muuttumussa siis kokonaan, vaikka kirjat ovat taas vetäneet enemmän minua vietäväksi niiden omiin pieniin maailmoihin.

Osaisitko sinä suositella jotain seuraavaa koukuttavaa kirjaa, jonka voisin lukaista seuraavaksi?