2.2.2015

Kaksisilmäisestä nelisilmäiseksi

Mietin hetken aikaa että viitsinkö julkaista tätä täällä, mutta ajattelin antaa mennä. Tällä kertaa nimittäin puhutaan silmälaseista.

Sain ensimmäiset silmälasit 17-vuotiaana, silloin kun suoritin ajokorttia. Ajamista oli hieman hankala oppia ja ajo-opettajahan sitten tokaisi, että pitäisikö se näkö tutkituttaa uudelleen - aiemmin kun autokoulussa suoritettu näöntarkastus oli mennyt kerralla läpi, hieman vain ihmetellen vasemman silmän heikkoutta.

Eihän siinä muu auttanut kuin käydä ihan kunnon optikkoliikkeessä, ennen kuin aiheuttaisin (erityisesti hämärän/pimeän aikaan) suurimman ketjukolarin mitä Jyväskylässä olisi siihen mennessä koskaan nähty.
Ja sieltähän se suositus tuli lasien käyttöön erityisesti autoa ajaessa, kun vasemman silmän kaukonäkö oli niin heikko, eikä se oikeanpuoleinenkaan toiminut niin täydellisesti mitä aluksi luulin.

Ja minullehan se silmälasien saaminen oli aika kamala uutinen.


Mieleeni palautui kaikki ne muistot, kuinka peruskoulussa jotkut kiusasivat silmälaseja käyttäviä - erityisesti tyttöjä, joilla enemmän näkyi niitä rillejä kuin pojilla.
Yhtälailla kaikissa teinileffoissa se ruma ankanpoikanen oli aina se rillejä käyttävä nörtti, joka kuoriutui joutseneksi heitettyään rillit nurkkaan. Koskaanhan hän ei pitänyt niitä rillejä muodonmuutoksen jälkeen, vaan ne vaihettiin suoraan piilolinsseihin jottei ulkonäkö vain "rumentuisi". (nykyään tuota prinsessamaista muodonmuutosta ei taida niin nähdä, kun hipstereiden innottamina lasit ovat muodikkaampia)

Voi olla, että se 17-vuotias minä pelkäsi saavansa myös sitä negatiivista palautetta niiltä, jotka näkisivät että tuleekin seuraavana päivänä lasit päässä. Koin vain yksinkertaisesti niin, etteivät lasit sovi minulle. Joillekin ne tuntuivat sopivan kuin nenä päähän, itse taas en millään meinannut löytää sopivia laseja negatiivisen asenteeni ja niukan opiskelijabudjetin vuoksi.

Sinänsä oli hassua ajatella noin, koska itse en kiinnittänyt huomiota jos toisella oli silmälasit. Totta kai lasit aina huomaa, mutta koskaan sitä ei ajatellut että "ahaa, tolla on rillit!". Ne vain on, ei sen ihmeellisempää.


Pikkuhiljaa niihin laseihin alkoi tottumaan, mutta laiska olin silti niiden käytön suhteen. En kehdannut oikein kauppaankaan mennä lasien kanssa, kun tuntui että kaikki tuijottavat. Näön kävin tarkastamassa suht säännöllisesti, vaikka viime kerta hieman venähtikin aika pitkäksi.

Viime kesänä optikko sitten passittikin yllättäen silmälääkärille ja siellähän todettiin, että molemmissa silmissä on drusen papillat. Sen vuoksi se näön tuottaminen on vaikeampaa erityisesti yhdellä silmällä katsottuna ja jota silmälasitkaan eivät täysin korjaa. Näkökenttätutkimuksen tuloksissa huomattiinkin puutoksia ja jos vaikka ajaisin kuorma-autoa, sen ajaminen loppuisi saman tien. Jostain kumman syystä en kuitenkaan ole koskaan kokenut vetoa isoihin autoihin, joten sitä en alkanut murehtimaan.
Drusenpapilla. Päänsärkyoireinen lapsi voi vaikuttaa muuten täysin terveeltä, mutta silmänpohjiin katsottaessa nähdään "turvoksissa olevat" papillat. Molempien silmien yhtäaikaisen papillaturvotukselta näyttävän löydöksen syy ei aina ole kohonnut kallonsisäinen paine, oli kyseessä aikuinen tai lapsi. Yksi mahdollinen syy etenkin lapsilla on drusenpapilla, joka johtuu todennäköisesti rakenteellisesti ahtaasta skleera-aukosta (silmän takaosassa oleva kovakalvon aukko, jonka kautta näköhermo poistuu silmästä). Ahtaassa kanavassa osa hermosäikeistä vaurioituu puristuksen vuoksi. Mitokondriot kalkkiutuvat ja kulkeutuvat vähitellen papillan pintaosiin ja näkyvät siellä kiiltelevinä kiteinä. Drusenpapillan ympärillä ei ole verkkokalvon turvotusta. Verisuonet näkyvät tarkkoina, eivät häviä näkyvistä eivätkä näytä suttuisilta kuten staasipapillassa (Mustonen 1983, Frisen 2008). Drusenpapilla huonontaa harvoin keskeistä näöntarkkuutta mutta aiheuttaa usein näkökenttäpuutoksia. Syynä on hermosäikeiden joutuminen puristuksiin drusenkiteiden kasvaessa.
Nykyään en harmittele niin paljoa että on lasit - enemmän harmittaa se, ettei tuolle drusen papillalle oikein voi tehdä mitään. Se vain on ja pitää käydä säännöllisesti silmälääkärissä tarkistuttamassa - ei sen kummempaa. Eihän se kivaa ole kun tietää, ettei silmissä ole kaikki "normaalisti" ja välillä sitä miettii, että kuinkas sitten vanhetessa kun näkö muutenkin heikkenee. Näkö on kuitenkin itselle se tärkein aisti.
Näen kuitenkin ihan hyvin ilman silmälasejakin, mutta onhan se nyt mukavampi sitä telkkariakin töllöttää rillit päässä, kun kaikki näkee terävemmin.

Kerroin tästä nyt sen vuoksi, että tiedän vieläkin joitain aikuisiakin ihmisiä, joita kammoksuttaa lasien saaminen ja ei uskalla sen vuoksi tarkistuttaa näköään. Jos olet sellainen, niin älä ole yhtä typerä kuin minä ja lykkää sitä optikolla käyntiä. Nyt ollaan kuitenkin vuodessa 2015, jossa kaikki on kehittyneempää kuin vaikka 20 vuotta sitten. Silmälasit ovat nykyään entistä trendikkäämpiä eivätkä sellaisia pullonpohjia kuin ennen. Ja mitä aikaisemmin huomataan että näössä on jotain vikaa, sen aikaisemmin sille voi tehdä myös jotain.
Ja ainahan vaihtoehtona on laserleikkaus.


Omat silmälasieni kehykset ovat Tommy Hilfigerin, jotka ostin viime kesänä alennusmyyntien aikaan - joka on parasta aikaa saada silmälasit edullisesti. Näitä kakkuloita olen jopa kehdannut pitää ihan ihmisten ilmoilla ja ovat luultavasti myös ainoat, jotka olen kokenut sopivan edes jotenkin kasvoilleni.

Millainen oma suhtautumisesi oli kun sait silmälasit? Vai kuulutko niihin harvoihin, jotka eivät tarvitse laseja mutta haluaisit silti sellaiset itsellesi?

14 kommenttia

  1. Ajankohtainen asia mulle tämä silmälasijuttu. Menen piakkoin leikkauttamaan silmät, koska kyllästyin lasien käyttöön. Mä sain lasit jo teininä, ja tuntuihan se vähän nololta, vaikkei se tietenkään niin ole. Nyt kuitenkin haluan sanoa silmälaseille hyvästi vuosikymmenen käytön jälkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasit osaa kyllä olla tosi hankalatki ja etenkin näin talvella ne tahtoo itellä vain huuruuntua koko ajan. Koitapa siinä sitten ajaa autoa sillä jos tuulilasi ei ole huurussa niin rillit sit on. :D
      Plus mulla likaantuu linssit vaikka kuinka yrittäisin pitää niistä huolta, mutta kun ripset tökkii niihin nii nähä on sitten hetkessä taas likaantuneet. :D

      Laserleikkausta oon välillä itsekin miettinyt, ainakin sitten kun laseja pitäisi käyttää vielä enemmän kuin nyt. :)

      Poista
  2. Mulla on aika samantyyppiset kehykset, tosin ihan mustat.

    Sain lasit ala-asteella, eikä sitä tullut sen kummemmin kriiseiltyä. En ollut muutenkaan "suosittu", mutta ei mua laseista erityisemmin kiusattu. Ainoa negatiivinen kommentti laseista jonka olen saanut, oli omituiselta respansedältä Roomassa. Mun kahdella kaverillakin oli lasit, ja se oli sedän mielestä huono asia, että me kaikki kolme oltiin nelisilmiä :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvän mallin siis olet valinnut! ;)

      Aika omituista, tuolta kummalliselta sedältä siis. :D mulla on saattanut sisko välillä hieman naljailla laseistani (hänellä kun ei ole näössään mitään vikaa), mutta se voikin olla vaan sitä sisaruskiusaa. :D muuten en pahemmin ole negatiivista palautetta omien rillien käytöstä kuullut.

      Poista
  3. Mää sain silmälasit kolmannella luokalla. Samaan aikaan mulle myös laitettiin hammasraudat ja leikkautin vielä hiuksenikin polkkamittaan. Kolme muutosta yhdellä iskulla, mun kaveri muistuttaa mua vieläkin miten hassua oli kun edellisenä päivänä olin ihan totaalisen erinäköinen kun seuraavana. :D Käytin niitä silmälaseja ahkerasti silloin, mutta viidennellä luokalla ne alkoi nolottaa ja sitten siristelin, että näin taululle. Opettajakin siitä huomautti, että missäs on lasit. Mua nolotti mun lasit.

    Yläasteellakaan en niitä laseja pitänyt kuin hyvin harvoin kun piti nähdä kauas. Kahdeksannella aloin seurustelemaan ja tämä poika käytti itse piilareita niin päätin kokeilla itsekin. Piilareilla sitten mentiin lukioon asti, missä päätin, että kyllä niitä lasejakin voi joskus käyttää. Käytiin ostamassa uudet hienommat lasit joita kehtasi sitten pitääkin (tätä ennen mulla oli siis ollut kolmet eri lasit, nää oli neljännet). Vuorottelin siitä lähtien piilareiden ja lasien välillä. :)

    Vähän alle vuosi sitten ostin taas uudet lasit kun näkö oli heikentynyt ja käytän näitä kotona ja jos en jaksa laittaa aamulla piilareita niin myös koulussa. Nykyään ei nolota. :)

    Sain lasit siis 12 vuotta sitten ja kyllä näihin on tottunut ajan kanssa. :) Haaveilen kyllä näön korjaamisesta, ois kiva nähdä taas tarkasti ilman apulaitteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on ollut aikamoinen muodonmuutos kun kolme asiaa on muuttunut yhdellä kertaa! :D sitä varmaan moni jo katsonut ensin että ovat saaneet uuden luokkatoverin. ;)

      Lasien ulkonäöllä on yllättävän paljon merkitystä niiden käyttöön. Ekat lasini oli "hengettömät" eli ilman kehyksiä, kun en uskaltanut oikein muita ottaa. Ne oli kyllä ihan kivat, mutta eivät tahtoneet oikein pysyä silmälasikotelossa vaan pomppasivat usein ulos, eli aika usein joutuivat sitten lattialle tai auton jalkatilaan (ja penkin allekin)... :D

      Onneksi on myös piilarit olemassa, kun rillit ei sovi ihan jokaiseen tilanteeseen, esim. joihinkin liikuntalajeihin. Mutta hyvä myös että enää ei silmälasit nolota. :)

      Poista
  4. Mullakin on lasit, mutta laiskuudessani käytän niitä tosi vähän. Näkö on siis sen verran hyvä, että arkielämässä pärjään ilmankin. Toisaalta tykkään laseistani sen verran, että käytän niitä asusteina vaatteiden kanssa, joiden kanssa ne mielestäni näyttää hyvältä. Että käytännön vuoksi harvoin jaksan käyttää (joskus ajaessa ym.), mutta jos haluan näyttää aikuisemmalta niin sit ne on ok. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin tuttua, että laseja käyttää jos haluaa näyttää joko fiksummalta tai aikuisemmalta. :D vaikka välillä musta tuntuu että itse näytän 30-vuotiaalta lasit päässä ja sitä en nyt ihan toivoisi kun ottaa huomioon oikean ikäni. :')

      Joskus radiossa haastateltiin jotain henkilöä joka oli suunnitellut kehyksiä ja tämän mielestä pitäisi löytyä useammat kuin yhdet lasit, sillä lasit toimivat myös asusteena ja voisi valita oikeanlaiset tilanteen/asun mukaan. Paha vain että silmälasit voivat olla aika tyyriskin asuste, etenkin jos on monitehot. :D vaikka toki on paljon mainostettu näitä osta 3 maksa 1-tarjouksia.

      Poista
  5. Sain myös silmälasit 17-vuotiaana, käytin niitä aluksi vain koulussa, että näin taululle. Mutta kun näkö huononi, piti alkaa käyttää muuallakin. Olen aina inhonnut laseja, en vain esteettisistä syistä (vaikka ei sekään kyllä ollut kivaa, että minua alettiin luonnehtia sanoilla "toi rillipää"), vaan koska ne rajaavat näkökenttää ja luovat luonnottoman etäisyyden minun ja muun maailman välille.

    Ilmoittauduin jo laserleikkaukseenkin, mutta peruutin sen. Vähän harmittaa, mutta ajattelin, että entä jos en olekaan tyytyväinen tulokseen ja lääkärikin sanoi, että lähinäköni tulisi siitä kärsimään - eli tulisi samaksi kuin lasien kanssa, joiden kanssa en näe hyvin lähelle. Inhoan suuresti näitä näköongelmia. :( Piilolinssejä olen aika laiska käyttämään ja huolissani aina hygieniasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan harmi. :<

      En tiennytkään että laserleikkaus voi vaikuttaa vaikka tuohon lähinäköön! Tiesin vain että sillä saa joksikin aikaa rillittömän elämän, vaikka eihän se näön heikkenemistä estä. Onneksi lääkäri kuitenkin on ottanut huomioon tuon ja kertonut siitä sinulle, että voit miettiä rauhassa asiaa.

      Näköongelmat ovat kyllä ikäviä ja itsekin olisin ennemmin ilman niitä kuin niiden kanssa. Näkö on kuitenkin tärkeimpiä aistejamme.
      Toivottavasti löydät vielä jonkun ratkaisun, oli se sitten leikkaus, lasit tai piilarit!

      Poista
    2. Jatkan vielä, että otin lääkärin kanssa sen puheeksi, että jättäisin vähän miinusta toiseen silmään "lähisilmäksi", mutta kaikkien silmät eivät sopeudu siihenkään. Pahin vaihtoehto olisi, ettei näkisi lähelle eikä kauas. :D Olen vielä silmätyöläinen (kuva-alalla), niin ei mielellään ota riskejä.

      Poista
    3. Totta, ei kannata turhia riskejä ottaa - etenkään silmätyöläisenä :D

      Poista
  6. Sain lasit 17v kun täytin, samana kesänä. Se oli kieltämättä melko kova kolaus. Hei, mä joka on koko ikänsä pärjännyt ilman, nyt joutuukin silmälaseja pitää! :D
    Sen kyllä tiesi, että lasit joudun joskus hankkimaan, se taitaa olla meillä suvussa. Isällä on lasit, isovanhemmilla äidin puolelta on lasit, äidillä ja kahdella siskolla on lasit. Joten, sukuvika. :D
    Aluksi pidin laseja silloin kun oli pakko. Taululle jos piti nähdä ja myöhemmin autoa ajaessa.

    Muutama kesä sitten uusin lasit, tuli voimakkuuksia pikkuisen lisää ja kehykset meni samalla vaihtoon, kun oli halpaa. Olen edelleen huono pitämään laseja, mutta onneksi mulla on nyt lasit, joiden kanssa ei nolota kulkea julkisella paikalla. Autolla ajaessa pidän laseja edelleen, mutta täytyisi pitää enemmänkin, ei välttämättä särkisi niin useasti päätä, eikä näkö menisi niin nopeasti huonompaan suuntaan..

    Ehkä joku päivä vielä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on alussa niin hankala käyttää laseja jos ei ole ennen tarvinnut. :D munkin pitäisi tsempata vielä itseäni lisää niiden käyttämiseen, mutta ainakaan enää en häpeä niiden käyttöä samanlailla kuin ennen. :)

      Poista