3.1.2016

' I'm making a career of evil... '

Viime aikoina olen ollut aivan käsittämättömän laiska - ja myös kipeä. Jouluviikolla iski flunssa, jonka ansiota jo puhuminen oli vaivalloista kokonaisen viikon verran kun ääntä ei vain meinannut millään saada pihaistua ulos suusta. Kun sitten sain ääneni pikku hiljaa takaisin, niin eiköhän sitten alkanut se hirveä aivastelu ja nenäliinavuorien kasvattaminen (okei myönnän, ei mulla mitään nenäliinoja ollut vaan ihan vessapaperiin jouduin niistämään). Luultavasti kaikki naapuritkin tässä talossa tiesivät flunssastani, kun täällä oli joko raivokasta yskän puuskaa tai ihan mieletöntä aivastelua, Yhtenä päivänä aivastin yhtä soittoa ainakin kymmenen kertaa(nimittäin laskin)!

Joulun aikoihin sain rasittavasta flunssasta huolimatta viimein aikaa itselleni lukemiseen - milloin kahvikuppi ja milloin teekuppi kädessä -, kun uusin Cormoran Strike ilmestyi suomennettuna. Tällä hetkellä olen ollut laiska (tämän postauksen avainsanana on selvästi laiska) englanninkielisten kirjojen lukemiseen ja koska olen kaksi aiempaakin kirjaa lukenut suomenkielisinä, tuntui luontevalta lukea tämä kolmaskin niin.

Pahan polku (alkup. Career of Evil) oli ihan yhtä hyvä kuin edellisetkin Strike-tarinat. Tässä kirjassa arvasin jopa murhaajan oikein, vaikka välillä aloin epäilemään osuisinko sittenkään oikeaan. Silti murhaajan suhteen oli myös sellaistakin jota en osannut arvata, joten en voi sanoa että olisin ollut 100% oikeassa - ei minussa ihan Sherlock Holmesin vikaa taida sittenkään olla...


Toisinaan kirjaa lukiessa tuli tunne, että murhaajan etsiminen oli vain sivuseikka ja pääpaino tuntui keskittyvän ennemmin Striken ja Robinin väliseen suhteeseen - tämä on varmasti mukavaa luettavaa kaikille niille, jotka parittavat pienissä mielensopukoissaan Strikea ja Robinia yhteen.
Toisaalta pidän juuri siitä, ettei kirja keskity vain ja ainoastaan murhaajan pakkomielteiseen jahtaamiseen, vaan tarinoissa ammennetaan aina myös Striken ja Robinin elämää.

En oikein osaa sanoa miksi pidän Strikesta. Jollain tavalla hän on vakava mutta samalla myös huvittavakin hahmo, jota toisinaan käy vähän sääliksikin. Robinin suhteen taas en ole oikein osannut päättää että pidänkö hänestä vai en, mutta toisaalta tämä kirja sai kyllä miettimään, että olisivatko nämä mitään ilman häntä?

Kirjan lukemisen jälkeen teki myös mieli aina kuunnella Blue Öyster Cultia, mistäköhän lie johtuisi?

Seuraavaksi lukulistalla on Ursula K. Le Guinin Maameren tarinat, joka on ainakin jo kuukauden odottanut lukemistaan. Tai noh, olen kyllä lukenut sitä mutta vain huimat kymmenen sivua, eli onko siis mikään ihme etten ole koskaan pitänyt vain pelkkää kirjablogia, sillä taidan selvästi enemmän olla lukuetana kuin -toukka.

______

Kiinnostaako teitä Cormoran Strike?
Osaisitko suositella jotain jännää ja koukuttavaa lukemista?

Lähetä kommentti