10.1.2016

Koti on siellä missä minä olen


Koti on siellä missä sydämesi on.

Koti on siellä missä tarina alkaa.
Koti on siellä missä lemmikkini on.

Koti on siellä missä voin kakkia niin kauan kuin haluan.


Koti on sellainen, joka on meille monelle lähellä sydäntä ja jo nuorena sitä haaveilee omasta kodista, joka on täysin itsensä näköinen. Minä en oikeastaan vielä tiedä millainen kotini tulee olemaan tai missä se ylipäänsä on - joskus tuntuu että olen kuin tuuliviiri, joka poukkoilee ympäriinsä eikä osaa päättää, mihin haluaisi asettua aloilleen. Tällä hetkellä olen kyllä viihtynyt ihan hyvin paikoillaan, mutta joskus sitä kaipaisi myös niitä uusiakin tuulia.

Ja olen todella huono sistustamisessa. Oikeasti, joskus tuntuu että olen epäonnistunut naisena vain sen vuoksi, etten ole innostunut sisustuslehdistä ja -tarvikkeista, puhumattakaan joistain sisustusmessuista. Saisin varmasti kodistani viihtyisämmän jos viitsisin nähdä vaivaa sen sisustamiseen, mutta jotenkin en vain jaksa. Ehkä sisustuskärpänen purisi myös minua, jos kyseessä olisi oma koti eikä vuokra-asunto, josta ei koskaan tiedä kuinka kauan aikaa siinä viihtyy kun vaihtaa jo taas osoitetta?

Viime aikoina olen yrittänyt tehdä kyllä kodista hieman viihtyisämpää pienillä asioilla.


Joskus kauan sitten piipahdin Tampereen Ikeassa, koska tarvitsin uutta päiväpeittoa. Totta kai valitsin kaikista halvimman, vauvan vaaleansinisen Fabrina päiväpeiton. Mukaan lähti myös Ängsskära pussilakana, jonka suunnittelijana on ollut Anna Salander. Pussilakanassa siellä täällä esiintyvät mustat örkit olivat vain niin sööttejä, ihan kuin pikkuisia mörköjä!
Koska talveen kuuluu myös kynttilät, ostin myös vaniljan tuoksuiset tuikut. Näitä tuoksutellessa alkaa kyllä kummasti tehdä mieli vanhan ajan vaniljakermajäätelöä!


Seinäkello taas on itse tehty ja origamikuvio on maalattu Konadin valkoisella ja sinisellä leimauslakalla - koska en löytänyt minkäänlaisia maaleja ja en viitsinyt ostaa uusia noin pieneen projektiin!

Kello on pelittänyt ihan hyvin ja kuviokin on pysynyt paikoillaan - eihän seinäkello olekaan kuluvaa pintaa. Kelloseppää minusta ei silti taida koskaan tulla, koska en saanut viisareita kunnolla kiinni, joten aina kun otan kellon seinältä niin viisarit valahtavat alas osoittamaan puoli kuutta. Ja joo, en ole jaksanut oikein korjata asiaa, hyvin se siellä seinällä silti edelleen tikittää ja on jopa ajassaan!


Perheeni tietää intoni kettuihin, joten tietysti niitä näkyy myös jollain tapaa minun luonani. Kettupurnukan sain synttärilahjaksi siskoltani, joka suorittaa myslipurnukan virkaa keittiössä. Sen vieressä oleva kynttilätuikku oli heräteostos ruokaostoksilta, mutta "kettu on aina kettu". Ja ei se maksanut kuin vain pari euroa, joten silla hinnalla pystyin jättämään Fazerin sinisen karkkihyllylle (vai jätinkö sittenkään...?).
Laitoin kuvaan vielä pikkiriikkisen kettusormuksen, jonka olen saanut äidiltäni - koska se on vain niin söötti!

_____

Oletteko sisustusfriikkejä vai eikö voisi vain vähempää kiinnostaa?

*Tänään on viimeinen mahdollisuus osallistua arvontaan, joten klikkaa itsesi tänne jos et ole vielä osallistunut!*

4 kommenttia

  1. Kodin laittaminen on ihanaa! Rakastan sisustuslehtiä ja sisustuksen pohtimista. Haaveilen isommasta asunnosta, jonka saisin sisustaa just oman makuni mukaisesti tapetteja ja muita pintoja myöten. Makuni on vähän vinksahtanut, ja bongailen aina kaikenmaailman ihmesälää, jota minun on pakko saada kokoelmiini. :D
    Hieno tuo origami, tosi herkkä ja kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kunpa itsekin jaksaisin nähdä samanlailla vaivaa sisustuksen suhteen! Toisinaan sitä itsekin haaveilee oman näköisestä kodista, mutta sitten se lopahtaa mitä pidemmälle alan miettimään asiaa... :D

      Kiitos! :)

      Poista
  2. Minä tykkään jonkin verran laitella kotia. Mutta ei mulla vaan oo sellaista sisustussilmää, niin kuin joillakin. Kateellisena saa katsella muiden kekseliäitä sisustuksia. Mutta pääasia, että itse viihtyy ja olen aika pihi, että en halua tuhlata sisustamiseen liikaakaan rahaa. Tällä hetkellä harmittaa suuresti, kun meillä on olohuoneen nurkassa kaiuttimen päällä ollut maljakko, jossa on koivurisuja koristekiviin tökättynä, ja niillä oksilla joulun aikaan punaiset joulukoristeet ja muuten Pentikin kirkkaat lasikoristeet, niin kissa on sen mokoman asetelman kahdesti kaatanut... Päätin sitten luopua koko asetelmasta, kun tv-tasoonkin tuli jo kolhu ja on todella inhottavaa siivota niitä koristekiviä... Huoh. :( Yritänkin keksiä siihen jotakin tilalle, mistä kissa ei niin innostuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raha on itselläkin aika iso syy siihen miksi en juuri sisustamisesta ole perustanut - ostin joulukuussa ensimäistä kertaa ihan uuden maton kun halvalla sai, kaikki muut ovat olleet jotain käytettyjä ja noh, eivät kovin kauniita. :D

      Voi harmi! Ikävää ettei kissa ollut ihan samaa mieltä asetelmasta. Toivottavati keksit jotain joka kelpaa myös kissalle! :)

      Poista