14.7.2016

Siitä omasta hiusväristä

Luvassa pliisuja kuvia, jonkin verran hiuksia ja liian paljon tekstiä.

Vuonna 2012, eräänä elokuisena päivänä päätin kohdata pelkoni. Pelkoni oli naurettavan pinnallinen, mutta kyllähän se hieman karmaisi silloin. Nimittäin oman hiusvärin kasvatus.

Tiedän ja tunnen niitäkin, jotka eivät ole juuri tarttuneet hiusväripurkkiin. Mutta kuvitelkaapa millainen paikka oman hiusvärin näkeminen oli henkilölle, joka saattoi värjätä hiuksiaan enemmän kuin vain kerran kuussa, vaihtaen yhtäkkiä mustasta vaaleampaan tai toisinpäin ja kokeillen milloin mitäkin shokkiväriä päähänsä? Itse olin nähnyt oman hiusvärini kokonaan tyyliin 12-vuotiaana - ellei lasketa sitten sitä kertaa, kun about 16-vuotiaana vetäisin 3/4 päästä siiliksi koneella, jolloin se alkoi taas kasvaa omaa väriinsä, mutta silloinkin värjäsin sen äkkiä pois heti kun pituutta oli taas tarpeeksi.

Joten kyllä, olin aikamoisessa hiusvärikierteessä ja suorastaan riippuvainen hiusväreistä. Koska en saanut muokata ulkonäköäni teininä kuin vaatteilla ja hiuksilla (kaikki muut paitsi korvalävistykset olivat ehdoton nounou alaikäisenä), niin hiukset saivat osakseen ties minkälaista rääkkiä (wnb-)anarkisessa teiniangstivaiheessani.



Kuitenkin ennen oman värin kasvatusta hiukseni olivat olleet ihan blondit. Olin jo tuolloin jättänyt värikartat muuhun tarkoitukseen kuin kuontalon värjäykseen ja uskotellut että blondius on se mun juttu. Mutta kuten kaikki tekoblondit tietävät, värin ylläpitäminen vaatii aikamoista työtä jotta se näyttäisi hyvältä. Hopeashampoot, tyvikasvuvärjäykset - puhumattakaan vielä siitä vaalennusurakasta! Ja myöhemmin tuli se sokeus sitä vaaleutta kohtaan, kun jatkuvasti yritti tavoitella aina vain yhä vaaleampaa ja vaaleampaa tulosta.

Itse asiassa olin halunnut oman hiusvärin jo kauan aikaa sitten kasvattaa takaisin.. Olin kampaajana työskentelevän tuttavani luona laittamassa hiuskuontaloa kuntoon ja ehdotin jo silloin, että alettaisiin kasvattaa omaa hiusväriäni takaisin. Silloin tämä tuttuni sanoi heti tyrmistyeenä "ei sellainen hiirenharmaa ole yhtään nätti" ja laittoi uutta väriä hiuksiini, siis sitä joka ei ollut lähelläkään sitä omaa luonnollista väriäni.
Kyllähän se kommentti silloin lannisti miettimään, että onko se oma väri niin ruma ja ainahan siitä perussuomalaisesta maantienharmaasta puhutaan suurimmalta osin muulla tavoin kuin imartelevasti.

Muutama vuosi sen jälkeen päätin olla piittaamatta tuosta kommentista - jonka tarkoituksena ei varmasti ollut kuitenkaan loukata vaikka siitä otinkin melkoisesti nokkiini - ja kolme vuotta sitten urakkani alkoi. Värjäsin vaaleat hiukset suht lähelle omaa väriäni, josta lähtikin sitten hiusten kasvatusurakka käyntiin. Aikaahan siihen meni, mutta ainakin viimeisen vuoden aikana hiukseni ovat olleet täysin omassa värissään, kun viimeisetkin värjätyt latvat on napsaistu saksilla pois.

Btw, Se-serkku oli lempparini Addams familysta silloin kun olin lapsi

On totta, että hiukseni eivät ole sitten tippaakaan erikoisen väriset ja niistä oikein huomaa että kyseessä on oma väri eikä värjätty. Vaikka okei, jotkut eivät ole edes tajunneet että hiukseni ovat omassa värissäni sillä se on ikään kuin automaattinen olettamus, että naiset värjäävät hiuksiaan.
"Mulla on varmaan samanväriset - paitsi vaaleammat."  
"Toihan on hyvä väri - omani on taas sellainen ruma hiirenharmaa."
Siinä missä lapsena olin vaaleahiuksinen, niin nykyään taidan olla brunette (ja kai se sitten on joku maantienharmaanruskea, mikä lie onkaan). Hiukseni eivät olleet lapsena luonnostaan niin tummat kuin mitä ne nyt ovat ja sehän aiheuttaa sukulaisissa hämmennystä - esim. mummini luuli että se värjätty vaalea hius on oma luonnollinen värini, eikä hän millään meinaa uskoa että tämä nykyinen ja selvästi tummempi väri on se luonnollinen sävyni.

"Miten toi voi olla sun oma väri kun olit niin vaaleatukkainen pienenä?"
"Miten sun hiukset on taas tummentunut viime kerrasta kun nähtiin? Ootko värjännyt niitä?"
"Sun hiukset on tummentunut siitä mitä ne oli lapsena..."

Alussa oli itsellekin hieman vaikeaa myöntää, ettei ne hiukset ole niin vaaleat mitä muisti, mutta nopeasti siihen tottui. Hiusten kunto oli tietysti aivan toisenlainen, kun ne muuttuivat hauraista ja katkeilevista hiuksista paksummiksi ja terveemmiksi. Parasta tietysti oli, kun ei tarvinnut enää tuskastella juurikasvun suhteen ja kestää muutenkaan sitä värjäysoperaatiota. Yksi syy hiusvärin pois kasvattamiseen oli myös se, kuinka päänahkani alkoi olla jo niin herkkä niille aineille. Esim. kerran ei meinannut happi kulkea kun pesin väriä pois hiuksista vaan olo oli kuin kalalla kuivalla maalla, joka tietysti säikäytti. Sen myötä oikeastaan tämä värin kasvatuskin alkoi, sillä en halunnut enää riskeerata terveyteni suhteen. Plus ne kauhukuvat epämuodostuneista ja turvonneista naamoista joita hiusväriallergiat ovat aiheuttaneet, saivat myös minutkin miettimään suhdetta hiusten värjäämiseen.


Tietysti on myös niitä huonoja puolia luonnollisessa tukassa. Alussa oli vaikeaa etsiä sopivia tuotteita, kun ne vanhat värjättyjen hiusten tuotteet tekivät hiuksista sliipatun ja rasvaisen näköiset. Hoitoaineen käyttö osoittautui myös melko hankalaksi sillä alussa käytin sitä aivan liikaa, joten taas hiukset näyttivät liian rasvaisilta. Sitten yritin olla käyttämättä hoitavia tuotteitta, joka ei sekään tietysti ollut sen parempi vaihtoehto sillä hiuksista tuli aikamoista hamppua. Hiusten muotoilu tuntui ja tuntuu yhä edelleen myös vaikeammalta ja enemmän aikaa vievältä - jo hiusten kuivaus vie ihan tuhottomasti aikaa, jota myös pari kampaajaa ovat tuskastelleet. Koska hiukseni ovat myös tapuisat, tuppaavat ne jopa mennä tietyistä kohdista laineille voimakkaammin kuin ennen (ja josta itse en oikein tykkää). Siitä huolimatta että hiukset ovat terveemmät, niin eivät ne ole ongelmattomat. Joskus ne ovat liian pörröiset ja takkuiset (etenkin niitä pieniä takkusolmuja tulee herkästi, ihan kuten lapsenakin), joskus liian laineikkaat, joskus rasvoittuu herkästi jne.

Tämä postaus on ollut jo iäisyyden arkistossa luonnoksissa. Luonnosversiossa olin kirjoittanut seuraavanlaisesti:

Voi olla että joskus tulen värjäämään taas hiuksiani. - kerran näin jopa unta hiusten värjäysoperaatiostani! Kevyesti vaalennetut raidat eivät ehkä olisi pahitteeksi ja sitten kun ensimmäiset harmaat hiukset pilkistävät esiin, tulen luultavasti värjäämään ne piiloon - jos vain kestän sitä värjäämistä ilman reaktioita.
Kuitenkaan en ihan vielä uskalla tarttua värjäyspurkkiin, sillä pelkään että kasvatusoperaationi menee ns. hukkaan sen myötä. Värin kasvatun vaati kuitenkin aikaa ja hermoja ja myönnän, monta kertaa olisi tehnyt mieli tarttua värjäyspurkkiin kesken operaation, jo ihan tottumuksenkin vuoksi.

Se miksi tuo teksti ei enää 100% pidä paikkaansa johtuu siitä, että koin nyt kesällä kaipaavani piristystä hiuksiini. Siksi varasin ajan kampaajalle ja kävin ottamassa noita kevyitä vaaleita raitoja tuomaan hieman kontrastia hiuksiini:


Se oli muuten ihan ensimmäinen kerta kun kävin nimenomaan kampaajalla värjäyttämässä -jos ei lasketa näitä tuttuja jotka ovat tehneet kokeiluja päähäni silloin nuorempana -, sillä ajattelin että jos haluan väriä vielä joskus päähäni, niin annan ammattilaisen hoitaa sen kotivärjäilyn sijasta. Halpaa lystiähän se ei ole, mutta eiköhän se summa ole säästynyt jo tässä kolmen vuoden aikana.
Kampaaja myös ymmärsi paremmin kuin hyvin toiveeni luonnollisista raidoista, joiden voi sitten antaa rauhassa kasvaa pois ja etteivät ne piilottaisi omaa väriäni vaan toisivat vain hieman elävyyttä hiuksiin. Kerrankin oli myös kiva kuulla itse ammattilaisen suusta kuinka se oma luonnollinen väri on hyvä, ettei sitä tarvitse värjätä kokonaan piiloon.

Näin aikuisiällä olenkin tajunnut, että luonnolliset hiukset ovat se "mun juttu". Vaikka aina tuskastelen että mitähän v*ttua tekisin hiuksilleni kun ne ovat niin tylsät, lättänät ja tavalliset, niin olen silti huomannut viihtyvän parhaiten luonnollisessa värissä - oli se sitten aito oma väri tai väripurkista. Toisinaan haaveilen sinisistä merenneitohiuksista tai räiskyvän punaisista Elmo- hiuksista, mutta en jaksaisi sitä värjäysurakkaa ja vaivaa niiden ylläpitämiseen. Onneksi jotkut muut uskaltavat tehdä hiuksilleen vaikka millaisia luomuksia, joita ihastelenkin usein esim. instagramin puolella. Ei hiusten värjäämisessä ole mitään vikaa vaikken sitä itse enää niin harrastakaan - toisiaan vain toivon että sitä omaa luomuväriäkin arvostettaisiin enemmän.

Katsotaan kuinka mieli on muuttunut vaikka jo 5 vuoden päästä!
_______

Onko teillä värjätty vai oma väri?
Mitä ajatuksia teillä heräsi?

12 kommenttia

  1. Joo, tässä on prosessi käynnissä hennatusta punaisesta takaisin omaan blondiin tukkaan. On tää perseestä,kun hennaa ei pysty oikeastaan purkamaan pois millään. Eli kasvatushommia. Nyt tosin blondasin kahdesti ja lykkäsin kevytvärin päälle, ja lopputulos on paljon mukavampi. Tästä se lähtee. Varmaan joudun saksimaan reilusti, mutta katsotaan.
    Nyt vannon pyhästi, että värjääminen loppuu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoista kärsivällisyyttä se kasvattaminen tarvitsee! :P

      Hyvä että sait mukavamman lopputuloksen ja tsemppiä värjäyskierteen lopettamiseen! :)

      Poista
  2. Sulla on kaunis oma väri! Aivan ihana! Mullakin on lähes tyystin oma väri ja hihhii, samojen ajatuksien kanssa "tuskailen". Mutta lopulta viihdyn tässä omassa värissä kuitenkin paremmin, enkä halua enää riskeerata herkistymisen suhteen-sellaisia merkkejä kun itsellänikin oli viimeisillä vaalennuskerroilla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :)

      Se oli kyllä yllättävää miten hyvin siinä omassa värissä alkoi viihtymään, ehkä jo sen takia kun se hius ei näyttänyt niin "keinotekoiselta" mitä kotivärjäilyt taas saivat aikaan - amatööri kun niiden hiusvärien kanssa olen vaikka niitä nuorena tulikin läträttyä. :D

      On kyllä hyvä tiedostaa itse nuo herkistymiset, niiden kanssa kun ei todellakaan ole leikkimistä.

      Poista
  3. Mun mielestä on kiva, kun nykyisin näkee todella paljon luonnollisen värisiä hiuksia. Monille ne sopivat sodella hyvin ja sunkin oma väri näyttää todella hyvältä. Nuo raidatkin näyttävät oikeasti todella luonnollisilta, eikä yhtään värjätyiltä :) Yhtä lailla tykkään myös värjätyistä hiukisista. Itse olen värjännyt hiuksiani pitkään, varmaan 10-vuotiaasta lähtien. Aina olen palannut vaaleaan, sillä se on tuntunut eniten omalta jutulta. Itse koen tämän platinanvaalean värin olevan osa identiteettiäni ja en usko, että tuntisin edes omaa luonnollista väriäni yhtä omaksi kuin tätä. Jotkut eivät ehkä ymmärrä tätä ajattelua, mutta mielestäni on tärkeintä viihtyä hiuksissaan, olivat ne värjätyt tai ei :)

    Toisaalta nykyisin käyn aina kampaajalla värjäämässä hiukseni. Kallista se on joo, mutta ensinnäkin lopputulos on vaaleantaessa miljoona kertaa parempi kuin kotona ja toiseksi kampaajat tuntevat värien kemiat, tekevät värisekoitukset oikeassa suhteessa ja pystyvät katsomaan prosessia. Toki kampaamoväreistäkin voi saada jonkun reaktion, mutta kyllä pelottavammalta mielestäni kuulostaa vain läntätä päähän markettiväri, jonka sisällöstä ei tiedä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Itsekin menin kampaajalle ottaa raidat juuri sen vuoksi, että ammattilainen osaa sen homman kuitenkin paremmin. Joo, onhan se raitojen ottaminenkin jo melko kallista, mutta ainakin lopputulos on parempi kuin mitä itse olisin saanut aikaan - plus kampaaja sai raidoitettua niin ettei väri ollut kosketuksissa päänahan kanssa ja muutenkin kävi välillä tsekkaamassa kuinka aine on vaikuttanut odotusaikana.

      Ymmärrän että esim. se platinanvaalea voi olla osa jonkun identiteettiä ja joskus on vaikea kuvitella että tällä olisi joku muu väri kuin se. Esim. Gwen Stefanin ja Marilyn Monroen yhdistän aina vaaleisiin hiuksiin. :D
      Sulle sopiikin vaaleat hiukset tosi hyvin! :)

      Poista
  4. Kaunis tuo sinun oma värisi :) Lopetin itsekin hiusten värjäämisen n. pari vuotta sitten. Päänahka alkoi reagoimaan hiusväreihin ikävästi punaisilla märkivillä laikuilla. Oma väri on kylmä vaalea joka oli värjätty punaiseksi. En halunnut sitä kamalaa värinpoisto-oranssia joten päätin kasvattaa. Nyt on enää 10 cm latvoissa punaista jäljellä (hiukseni ovat yli puolenselän). En malttaisi odottaa mutta en haluaisi kaikkea pätkäistä poiskaan :D

    ...Ja silti haaveilen sinisestä tukasta! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :)

      Aijai tosi ikävä kuulla noista märkivistä laikuista! Kuulostaa jo ihan kivuliaaltakin! :o

      Hyvin oot saanut kasvatettua omaa väriä kun hiuksesi ovat kuitenkin pitkät! Ja saksiinhan ois helppo turvautua, mutta eihän sitä raaskisi pätkäistä pois - hiukset kun ei ihan hetkessä kasva takaisin siihen pituuteen takaisin. :D

      Siniset hiukset on ihanan sähäkät!

      Poista
  5. Mä värjäsin viikko sitten hiukset muutaman asteen tummemmaksi, ja tätä ennen taukoa oli about pari vuotta. Olen käyttänyt välillä esimerkiksi niitä Biozellin poispeseytyviä sävyjä, mutta nyt tuntui, että oma harmahtava väri kaipasi jotain. Kestoväreistä pysyn kuitenkin kaukana, koska siihen rumbaan en halua lähteä enää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kestovärit pysyvät itselläkin nyt kaukana, ei hermot enää kestäisi sitä tyvivärjäilyä ja kierrettä. Katsotaan sitten taas mikä tilanne on joidenkin vuosien päästä. :D

      Poista
  6. Ihananvärisethän nuo sinun hiuksesi ovat! Aika lähellä meikäläisen sävyä, mulla on ollut aina oma väri päässä :D Värjäys ei vaan oo koskaan innostanut niin paljoa, että lähtisin näkemään sitä vaivaa että ylläpitäisin väriä ja maksaisin ahterini kipeäksi siitä lystistä (koska pitäis käydä kampaajalla, kotiväreillä en uskaltais leikkiä) :D Välillä leikittelen ajatuksella, että sopiskohan mulle blondit tai sellaset suklaan/pähkinänruskeat hiukset tai kenties jopa tummanpunaiset, mutta mieluummin räväytän sitten meikillä tai kynsillä tai vaatteilla - eli asioilla jotka saa hetkessä vaihdettua takaisin siihen tuttuun ja turvalliseen.

    Hauskaa kyllä että aina puhutaan "tylsästä maantienharmaasta", mutta mullakin on tosi suomalainen hiustenväri ja aika harmaa tääkin on (kulmakynistäkin pitää aina valkata se missä on eniten harmaata että mätsää päähän :D), mutta mielestäni kaikkea muuta kuin tylsä. Varsinkin kesällä kun auringosta tulee luonnollista vaaleaa raitaa päällihiuksiin ja alta on vähän tummemmat, tukka näyttää tosi vivahteikkaalta ja eriväriseltä eri valoissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!

      Aijaa, mut sulla on sit hyvä väri enkä sanoisi että se "perussuomalainen" ainakaan kuvien perusteella. :)

      Aurinko vaalentaa kivasti hiuksia ja talvella taas on hauskaa miten ne ovat sitten taas tummemmat, jolloin aina sitten kysellään että onko värjännyt hiuksia kun ovat tummentuneen sitten viime näkemän. :')
      Ja totta, kynsillä ja vaatteilla on vaivattomampaa räväyttää kun ne saa helpommin pois kun vain tuntuu siltä! :)

      Poista