18.12.2016

KonMaritusta

Lokakuussa olin siivonnut ihan holtittomasti. Oikeasti, joka päivä oli mennyt roskasäkkien kantamiseen, vaatekeräyspussien täyttöön ja kirppiskamojen kokoamiseen (pöydänkin olin varannut jo ennen kuin sain kaikki tavarat edes kokoon - ohoh!).

Jos yhtään tuntisitte minua paremmin, niin voisitte ehkä ihmetellä tätä siivousvimmaani sillä olen tunnetusti sotkuinen ihminen. Siis ihan oikeasti, olen aina inhonnut siivoamista ja en ole koskaan ollut järjestelmällinen, jolla on ties millaisia ratkaisuja tavaroidensa säilytykselle tai mapittanut papereitaan hienosti joko aakkosten, värien tai numeroiden mukaan. Kuinkakohan monta kertaa sain lapsenakin kuulla vanhemmiltani kuinka sotkuinen huoneeni on?

Toisin sanoen olen sottapytty.

Olin kuitenkin jo pitkään ollut ahdistunut omasta sotkuisesta elämäntyylistäni. Vaikka kuinka siivosin, niin aina ne tavarat olivat vain hujanhajan jolloin piti aloittaa koko homma alusta. Viime kesänä varasin kirppispöydänkin ja vein ylimääräisiä tavaroita myyntiin, ajatellen että sen jälkeen kämppäni pysyisi paremmin järjestyksessä. No sehän oli vain toiveajattelua; tavaramäärä pieneni vähän mutta sotkuisuus jatkui.


Latasin suunnilleen I love me-messujen aikaan BookBeatin ilmaisen 2 viikon kokeiluversion, josta otin luettavaksi kuuluisan ja paljon hypetetyn KonMari-kirjan. Kirja tuskin kaipaa enää kovin paljon esitettelyjä, sillä sitä on vilahtanut blogien lisäksi ihan myös lööppien ja muiden medialähteiden aiheina - ja nythän on ilmestynyt se uusikin kirja; Iloa säkenöivä järjestys. Mutta lyhyesti sanottuna kirjan pointtina on karsia kaikki ne tavarat, jotka eivät enää tuota iloa omistajalleen - sitten vasta voidaan miettiä kuinka niitä tavaroita voidaan järjestää ja säilyttää.

Tavaroiden karsimista neuvotaan seuraavassa järjestyksessä:

  • vaatteet
  • kirjat
  • paperit
  • komonot eli sekalaiset
    (eli cd:t, dvd:t, kosmetiikka, asusteet, sähkölaitteet jne)
  • tunne/muistoarvot (valokuvat yms)
Kaikista työläimmäksi ja tylsimmäksi itselleni osoittautui paperit. Siis ihan oikeasti, siihen meni kokonainen päivä! Sitä ei tajunnutkaan aiemmin miten paljon turhia papereita sitä oli sullonut kansioihin, josta esimerkkinä voisi mainita vaikka vuokrasopimuksen 7 vuoden takaa (ja muuttanut sieltä pois 5 vuotta sitten). Ja jälki-istuntolapun 11 vuoden takaa. Ja ikivanhat nettitikkujen liittymäsopimukset joiden olemassaoloista ei ole vuosiin ollut mitään tietoa.

Lopulta karsinkin tavaraa melko reippaalla otteella ja siivosin niin tehokkaasti, että luulin heittäneeni jo käytössä olleen meikkipohjanikin roskiin. Elelinkin sitten seuraavat päivät käyttäen näytepusseissa olevia meikkivoiteita joita oli lehtien välissä tullut - siitäkin huolimatta että sävyt eivät aina olleet ihan sopivia -, kunnes uusi netistä tilattu meikkipohja tuli sitten postista. Ja arvatkaa mitä? Heti sen jälkeen kun sain uuden, niin löysin sen vanhankin sitten heti seuraavana päivänä  (olin sujauttanut sen vahingossa kirppistavaroiden joukkoon). Niinpä niin! 

No eihän siinä, onneksi kyse oli kuitenkin luottomeikkipohjastani johon aina palaan uudestaan ja uudestaan, joten eihän ostos sitten kovin turhakaan ollut?


Tietysti kosmetiikkakin joutui konmarituksen kohteeksi. Tosi asiahan on se, että säilytän yhä niitä meikkituotteita joita en ole käyttänyt vuosiin sillä ajatuksella, että tarvitsisin niitä vielä jossain vaiheessa. Mutta tosiasia on myös se, että joihinkin kosmetiikkatuotteisiin vain kyllästyy ajan saatossa; alussa tuote voi olla ihana, mutta hiljalleen sen viehätys katoaa ja haluaa kokeilla taas jotain uutta. Toki on myös tuotteita joihin ihastuu aina uudelleen, mutta valitettavasti osa tuotteista on sellaisia, joiden olemassaolon ikään kuin unohtaa. Onneksi joitain voi antaa helposti eteenpäin kavereille (kynsilakat tuntuvat aina kelpaavan muille, kuten jotkut tuoksutkit), joten niitä ei ihan roskiin asti tarvitse nakata, mutta esim. 2 vuotta vanhaa ja lopulta käytössä unohtunutta huulikiiltoa ei taida enää odottaa mikään muu kuin roskakorin kohtalo.

En vieläkään ole omaksunut 100% konmaritusta, mutta opettavaista se on silti ollut. Siivotessa tajusin mitä kaikkea nurkista jo löytyy ja mitä ei tarvitse välttämättä enää ostaa. Vaatteita karsin melko reippaalla otteella ja siitä asti vaatekaappinikin on pysynyt siistinä (!!) - myös kaupassa on huomattavasti helpompaa kun muistaa mitä siellä vaatekaapissa jo on, joten turhilta riepuostoksiltakin on välttynyt.

Sama koskee kosmetiikkaakin. Oikeastaan en tarvitsisi yhtään enempää värikosmetiikkaa, sillä niitä löytyy jo ihan tarpeeksi. Eniten meikeistä kuluukin vain meikkipohjia, kulmatuotteita ja ripsivärejä - muut kuluvat selvästi hitaammin ja siksi niitä on päässyt kertymäänkin. Mutta en voisi silti sanoa että olisin 100% ostolakossa etenkään kosmetiikan suhteen, sillä jotkut tuotteet ne vain vetävät yhä puoleensa. Nyt olen kuitenkin oppinut enemmän tiedostamaan, että mitkä tuotteet ovat minua varten, jolloin välttyy enemmän ns. kokeiluostoksilta ja ostaa juurikin niitä, joista jo melkeinpä tietää että niitä tulee varmasti myös käytettyä.


Kämppäni ei vieläkään ole täysin siisti, vaan tavaroita lojuu vieläkin hieman siellä sun täällä joten edelleen siistin ihmisen elämä vaatii hieman opettelua. Mutta konmarituksen myötä se on mennyt silti parempaan suuntaan ja ehkä jonain päivänä myös minunkin kotini voisi näyttää siltä, että sitä kehtaisi esitellä kuvissa kuin muotilehdistä - tai kuten nykyään intstagramissa - konsanaan.

Tämäkin postaus piti julkaista jo viime kuussa, mutta ehkä näin joulun alla aihe on ajankohtainenkin. Vaikka materialistisuutta arvostellaan negatiiviseen sävyyn, niin kuitenkin olisi hyvä että se pieninkin omistettu tavara toisi iloa omistajalleen - ei se määrä, tuotteen trendikkyys tai arvo, vaan se tunne minkä siitä saa.
_________

Oletko hurahtanut konmaritukseen?

2 kommenttia

  1. Minä olen!!! :D Samaistun kyllä täysin tuohon sotkuisuuteen. Haluaisin kovasti olla siistimpi ihminen, mutta jostain syystä tavarat eivät ikinä löydä paikoilleen... Sitä varten olen nyt KonMarittanut, että saisin siistimmän kämpän :D

    Mulla on projekti vielä kesken: komonossa mennään kosmetiikassa. Olen videoinut aina kosmetiikan karsimistani osissa, minkä takia niitä ei ole ihan yhdeltä istumalta voinut tehdä. Seuraavaksi olisi vuorossa meikit enkä kyllä malta odottaa, että pääsen tekemään ne! :)

    En mäkään missään 100 % ostolakossa ole, mutta yritän kyllä rajoittaa osteluitani. Vaatteet ja kosmetiikka ovat mulle heikko kohta, mutta kummankin kohdalla olen koittanut miettiä hankintojani tarkempaa. Mutta ylipäätään ulkonäköön liittyvät asiat tuovat mulle iloa, on kyse sitten vaatteista, meikeistä tai urheilusta, niin pinnalliselta kuin se kuullostaakin :D Jotkut keräilevät kirjoja ja jotkut muumimukeja, mutta minä keräilen meikkejä ja se on ihan fine, kunhan ne tuottavat iloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ihana kuulla etten ole ainoa sottapytty, sillä esim. kavereilla käydessä ihan yllätysvisiitilläkin näillä koti on aina tip top kunnossa - vaikka siellä on pieniä lapsia! :D Sitten minä joudun aina pahoittelemaan kun on niin sotkuista...

      Liikaa ei pidä itseään rankaista, joten ostokset on sallittu jos oma talous ei kuitenkaan niihin kaadu. :) ja etenkin jos ne tuo iloa. ;)

      Poista